Viikonloppu geologina

Hupsista, edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo lähemmäs kaksi kuukautta. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua huimasti, mutten vain syystä tai toisesta ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä. Taiwanin tutkimusmatkat ovat sisältäneet mm. tutkimusmatkat Etelä-Taiwanin "Hawaijiin", Kentingiin sekä Itä-Taiwanin helmeen, Hualieniin ja Tarokon rotkoon. Näistä reissuista satte kuitenkin tyytyä vain kuviin. Tässä kirjoituksessa keskityn geologiaan. Aloitan oppitunnilla Taiwanin lähihistoriasta (sisältäen viimeiset 10 miljoonaa vuotta).

Kenttäkurssin ryhmä: Antti, 涵霄, 格君 ja allekirjoittanut.

10 miljoonaa vuotta sitten Taiwanin saarta ei ollut. Kaikki, mitä nyt näen ympärilläni oli vain merenpohjaa - tai sen alla. Taiwan sijaitsee geologisesti harvinaisen mielenkiintoisessa kohdassa, jossa Euraasian ja Filippiinien mannerlaatat törmäävät. Törmäys alkoi noin 10 miljoonaa vuotta sitten - ja jatkuu edelleen. Törmäyskohdan maa alkoi puristua kasaan ja kohoata ylöspäin, synnyttäen Taiwanin saaren.

Erityisen mielenkiintoisen Taiwanin saaresta tekee se, että laattojen törmäys saaren alla ei ole suoraviivainen, vaan tekee mutkan juuri saaren kohdalla. Koillispuolella Filippiinien mannerlaatta työntyy Euraasian laatan alle, kun taas etelässä tilanne on päinvastainen. Molemmat törmäyskohdat nostavat merenpohjaa nopeasti kohti pintaa, jolloin uusia saaria syntyy sauman kohdalle. Lähitulevaisuudessa (seuraavat 10 miljoonaa vuotta) sekä Taiwanin ja Japanin että Taiwanin ja Filippiinien välille syntyy jatkuva ketju pieniä saaria.

Törmäyskohdan kaarevuudesta seuraa montakin kiinnostavaa seikkaa. Pohjoisosan törmäys alkoi aikaisemmin, joten Kravun kääntöpiirin pohjoispuoliset vuoret ovat vanhempia ja pikkuhiljaa uppoavat takaisin mereen Filippiinien laatan mukana.  Etelässä törmäys on tuoreempi. Maa nousee nopeasti (3 mm vuodessa) synnyttäen uusia vuoria sitä mukaan kuin pohjoisosan vuoret laskevat pinnan alle.

Saarta halkoo kaksi vuorijonoa: keskusvuoristo ja rannikkovuoristo. Keskusvuoristo (kuvassa vaaleansininen) on Euraasian mannerlaatan itäisimpiä kohtia ja nousee ylös "puskutraktori-ilmön" ansiosta. Vuoriston korkein kohta, 玉山 / Yù Shān, "Jade-vuori" (3 952 m) on samalla koko itäisen Aasian toiseksi korkein huippu. Lähes kaikki asutus saarella on keskittynyt keskusvuoriston länsipuolen tasangoille, erityisesti Taipein, Kaohsiungin ja Taichingin miljonakaupunkeihin. Saaren itäisin reuna kuuluu FIlippiinien mannerlaattaan, joka Euraasian laattaan törmätessään nousee ylös muodostaen rannikkovuoriston (kuvassa vaaleanpunainen). Tämä rannikkovuoristo laskee mereen hyvin jyrkästi, tarjoten siten henkeäsalpaavat maisemat rannikkoajelulle.

Suoraan mereen laskeva rannikkovuoristo saaren itärannikolla Hualienin lähellä.

Tämän kaiken siis opin geologian kurssilla, joka viime viikonloppuna huipentui kenttätutkimukseen saaren eteläisimmissä osissa Hengchungin niemellä. Kenttäkurssi kesti perjantaista maanantaihin. Loputtomalta tuntuneen bussissa istumisen jälkeen tutkimuskohteita olivat muide muassa:

Maanjäristysmuseo vuoden 1999 kohtalokkaan maanjäristyksen tapahtumispaikalla. Maanjäristyksen seurauksena syntyi kilometrien pituinen siirroslinja, jonka korkeusero vaihtelee 3-10 metrin välillä. Siirroslinjan tielle osui mm. pato, koulu ja urheilukenttä.

Vuoden 1999 maanjäristyksen tielle osuneet koulu ja urheilukenttä. Kuriositeettina: juoksuradan venyneistä viivoista geologit saavat harvinaisen tarkkaa tietoa siirroksen suunnasta ja suuruudesta.

Lähes kuivuneen joen pohja, josta löytyi lähes kaikkia saarelle tyypillisiä kivityyppejä keskus- ja rannikkovuoristoilta kulkeutuneina.

Joen pohjan yleisin kivilaji oli hiekkakivi, mutta myös tuliperäisiä, metamorfisia ja muita sedimenttikiviä löytyi joen kuljettamana.

Muinaisen laguunin pohja, täynnä fossiileja.

Tunnin fossiilinmetsästyksen tulos: 20 erilaista fossiilia.

Hiekkakivimuodostelmia sekä rannikolla että sisämaassa.

Hiekkakiveä myrskyisällä rannikolla, sekä aurinkoisessa sisämaassa.

Kerrostunutta hiekkakiveä.

 Vasta äskettäin maankohoamisen johdosta merestä nousseet kuolleet korallit, eli kalkkikivet.

Aikaisemmin mainitsemani puskutraktori-ilmiö selkeänä pienemmässä mittakaavassa: oikealta työntyvä maa nousee tasaisesti, kunnes saavuttaa huippunsa törmäyskohdassa ja laskee jyrkästi mereen.

Hengchunin niemeä Guangshanin kukkulalta tiirailtuna.

Kenttäkurssi oli erittäin antoisa, en sitä valitessa osannut aavistaa Taiwanin olevan näin geologisesti(kin( ainutlaatuinen kohde. Tuskin koko Euroopasta (Islantia lukuunottamatta) löytyy yhtä paljon geologisesti kiinnostavia kohteita näin pienellä (hieman Tanskaa pienemmällä) alueella. Kiinnostavuutta lisää myös se, että pohjoisten ja eteläisten osien vuoristojen ikäerot antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella vuorten elinkaarta ja kehittymistä usean miljoonan vuoden mittakaavalla.

Olisi ollut hyödyllistä käydä kurssi jo heti lukukauden alussa, jolloin olisi voinut aivan uusin silmin tarkastella muitakin Taiwanin pinnanmuotoja - etenki Tarokon rotkoa, josta nyt jäi käsiin vain kasa kuvia ja paljon kysymyksiä geologiasta.

Oli siis todella avartava kokemus viettää viikonloppu geologin silmin ja kurssista on varmasti iloa myöhemmin myös Taiwanin ulkopuolella, kun osaa paremmin arvailla maanmuotojen syitä. Tällä osaamismäärällä kuitenkin tuntuu, että minkä tahansa muodostelman voi selittää monin eri tavoin ja oma mielipide muodostelman syntymekanismista voi heittää montakin kertaa kuperkeikkaa lyhyen keskustelun aikana. Maanantai-iltana, kotikonnuille palattuamme, kaivoinkin kiinteän olomuodon fysiikan oppikirjan esiin ja mieluusti integroin itseni takaisin fyysikoksi.

Ilha Formosa

Kun portugalilaiset ensimmäisenä eurooppalaisina astuivat Taiwanin saarelle 1500-luvulla, nimesivät he sen Ilha Formosaksi, Kauniiksi saareksi. Nyt puolitoista kuukautta samalla saarella majailtuani en voi muuta kuin samaistua ristijöiden mielipiteeseen. Enkä ole vielä edes päässyt kokemaan kuin murto-osan saaren antimista. Taipein lisäksi olen vieraillut edellisessä postauksessa mainitussa Yehliu Geoparkissa, viikko sitten itärannikolla Yilanin maakunnassa ja viime viikonloppuna uusimpana valloituksena muutamalla Taipein pohjoispuolella sijaitsevista vuorista!

Xin Mountain. Muutaman tunnin ja 500 metrin vertikaalisen kapuamisen jälkeen.

Viime viikkojen kuulumisia

Toissa viikonloppuna suuntana oli tosiaan Yilanin maakunta Taiwanin itärannikolla. Viikonloppu oli erittäin vaihdikas, mutta samalla myös rentouttava. Kolmen päivän aikana ehdimme kokea kuumia lähteitä (joka päivänä), surffausta Tyynessä valtameressä, Yilan Cityn night marketeja, maaseutumuseota, koskenlaskua, sekä kiinalaista jalkahierontaa.

Night marketeja, katuravintoloista öisin täyttyviä kortteleita löytyy Taipeistakin, mutta muuten kokemukset olivat itselleni kaikki uusia. Taiwan on tuliperäinen saari, joten kuumat lähteet ovat täällä yleisiä vähän samaan tapaan kuin Islannissa. Yilanin maakunnan kaupunki Jiaoxi on erityisen tunnettu kuumista lähteistään ja koko kaupunki tuntuukin olevan rakentunut niiden ympärille. Muutaman tunnin lilluminen 40-asteisessa vedessä avasi kyllä portit aivan uudenlaiseen zen-tilaan. 

Ensimmäinen surffauskerta oli kyllä myöskin mahtava kokemus. Kouluttaja näytti ensin oikeat liikkeet ja auttoi vedessä antamalla vauhtia oikeisiin aaltoihin, mutta reilun tunnin päästä kaikki oli jo osattava itse. Kouluttajan avustuksella pääsin kuin pääsinkin muutaman kerran pystyyn laudalla, mutta melkoisen vaikeaa se oli. Nousuveden kiiriessä rantaan aallotkin muuttuivat arvaamattomimmiksi, eikä lopussa ilman kouluttajaa meinannut päästä enää mihinkään. Hiekantäyteinen suolavesi ei myöskään tehny jaloille hyvää niiden hangatessa styroksilautaa vasten. Niinpä varpaissa näkyy vielä reilun viikonkin jälkeen arpia.

Kyseisen viikonlopun viimeinen suurempi ohjelmanumero oli koskenlasku. Vuoristojokea laskettiin alas suurehkolla kumiveneellä. Matkan varrella oli oikeita koskia ja patoja. Välillä oli vaikea uskoa, että sellaisista pudotuksista pääsee lautan kyydissä alas, mutta hyvin ohjaaja luotsasi meidät perille. Lähdössä mainittu "ei siellä kastu" paljastui melko pian mukavaksi jäynäksi. Onneksi sentään tajusin tyhjentää arvotavarat taskuista ennen lähtöä...

Xie Mt. - Meng Lake Hiking Trail

 Viime sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa mukaan vaellukselle paikallisiin maisemiin. Kyseessä oli sattumalta Facebookista bongattu vaellustapahtuma ja mukana olikin hauska nähdä suuri kirjo erilaisia ihmisiä, suurin osa paikallisia. Vaellus sijoittui parikymmentä kilometriä Taipeista pohjoiseen, "New Mountain Dream Lake":n ympäristöön.

New Mountain Dream Lake, eli Meng-vuoristojärvi sekä taustalla ensimmäisestä kuvasta tuttu Xin-vuori. Järvi kutakuinkin ympyränmuoitoinen ja halkasijaltaan 50 metriä. Ilmeisesti siellä on silti tarvetta veneelle ja kahdelle (huonokuntoiselle) laiturille.

Ensimmäinen pari tuntia kului hieman leveämpää polkua seuratessa. Pysähdyimme järvelle evästauolle ja sen jälkeen jatkoimme jyrkemmille poluille. En aluksi meinannut uskoa, että menemme aivan ylös asti, mutta yllättävän nopeasti vuoren huippu tuli vastaan. Näkymät olivat huikeat. Sattui onneksi lähes pilvetön sää, joten näkyyttä oli kymmeniä kilometrejä. Huipulta näkyikin pohjoiseen Keelungin kaupunkiin ja merelle asti sekä etelään Taipeihin. Oli kyllä jokaisen puuskutuksen arvoista!

Näkymä etelään. Taustasta erottuu upeasti Taipei 101:n siluetti. 

Näkymä pohjoiseen. Jos tarkkaan zoomaa, niin keskeltä kuvaa Keelungin kaupungin paljastaa kolme savupiippua. Hieman niistä vasemmalle erottuu vuorten takaa himmeästi yksittäinen nyppylä. Se on Yehliung Geopark, josta mainitsin edellisessä kirjoituksessani.

Huippua pitkin kavuttiin jonkin aikaa, kunnes polku vei takaisen järven liepeille. Siellä vaellusporukkamme kaivoi kattilat esiin ja alkoi kokkaamaan erilaisia nuudeli- ja riisikeittoja. Ilmeisesti kyseessä oli ryhmän kaksivuotispäivä, joten yllätykseksemme mekin pääsimme osaksi ateriasta.

Syksy on saapunut Taiwaniin!

Dormin hississäkin siitä jo kerrotaan, syksy on saapunut! Suomessa totuttuun tapaan se tarkoittaa pimeneviä iltoja ja sateisia ilmoja. Hieman vähemmän tuttuun tapaan se tarkoittaa sitä, että lämpötila kohoaa hellelukemiin enää viisi kertaa viikossa ja että osa kasveista aloittaa kukintansa. Ruskasta ei ole tietoakaan.

Syksy tarkoittaa usein myös vaaleja. Tänä syksynä itseäni koskettaen lähinnä kolmia vaaleja: Taiwanin kunnallisvaaleja (en omaa kansalaisuutta, en voi äänestää, mutta vaikea vaalimainoksia on olla huomaamatta), Suomen kirkollisvaaleja (ei, en aio maksaa satoja euroja siitä, että matkustaisin lähimmälle äänestyspaikalle Hongkongiin), sekä HYY:n edustajistovaaleja. Edustajistovaaleissa olen itsekin ehdolla ja uskallankin väittää olevani kauimpaa vaalityötä tekevä henkilö, HYY vaikuttaa siis ainakin 9 000 kilometrin säteellä Helsingistä! Mielipiteitäni voi käydä tutkailemassa Ylioppilaslehden vaalikoneella. Lisää vaaleista fb-sivullani tämän ja ensi viikon aikana.

Easycard on easy!

Kylläpäs nyt riittää asiaa kun edellisestä kirjoituksesta on jo pari viikkoa, mutta vielä yhdestä asiasta haluan kertoa. Suur-Taipein alueella on käytössä Easycard, joka toimii joukkoliikenteen maksuvälineenä samaan tapaan kuin matkakortti Helsingissä. Paitsi, että Easycard on paljon monipuolisempi! Kortille voi ladata ainoastaan arvoa, mutta siellä oleva raha ei muutu vain epämääräiseksi bussirahaksi, vaan samalla kortilla voi tehdä ostoksia esimerkiksi useimmissa 7-eleveneissä. Kortin etälukuominaisuutta on hyödynnetty monissa paikoissa maksutapahtumien ulkopuolellakin. Wikipedian mukaan kortti on jopa toiminut joidenkin suurten konferenssien ID-korttina, ollen samalla kulkukortti konferenssitiloissa. Opiskelijoilla (ainakin NTU) kortti on integroitu normaaliin opiskelijakorttiin ja sillä onnistuu edellä mainittujen lisäksi esim. kirjastossa kulkeminen ja lainaaminen.

Kortti toimii myös avaimena paikallisessa kaupunkipyöräjärjestelmässä, joka sekin on huippuluokkainen. Pyöriä löytyy sadoista pisteistä ympäri kaupungin ja ne ovat hyväkuntoisia, sekä kaupunkiajoon sopivia. Ensimmäinen puolituntinen pyörän selässä on ilmainen ja sen jälkeen hinta on 10 $ (~25 snt) / 30 min neljään tuntiin asti.

Viimelauantainen ajokkini. Varusteina löytyy jarrut, vaihteet, soittokello, säädettävä satula, tukeva jalka, sekä etukori! Taustalla Taipein Grand Hotel.

Lauantaina uskaltauduin ensimmäistä kertaa kokeilemaan "U-baikkailua". Se yllätti minut erittäin positiivista. Liikenteen seassa puikkelehtiminen oli jopa niin sujuvaa, että meinasin päätyä moottoritien rampille ennen kuin tajusin, ettei kyseisellä tiellä ole enää pyöräkaistaa. Ajelin Taipein keskustan lähettyvillä tavoitteenani löytää paikallinen pride-kulkue. Kulkueen löysin, mutta aihe olikin jokin aivan muu, ilmeisesti jokin uskonnollinen muistopäivä.

Kiinaa ja kiinaa

Tänään on 10.10., paitsi suomalaisen kirjallisuuden päivä, myös Kiinan tasavallan kansallispäivä. Tänään on kulunut päivälleen 103 vuotta Qing-dynastian kaataneesta Wuchangin kansannoususta. Tämän johdosta täällä vietetäänkin eilen alkanutta pitkää viikonloppua. Nyt ulkoa kuuluu tasaisin väliajoin pauketta - ja vaikka ikkunasta ei mitään näykään, toivon että ääni tulee ilotulitteista.

Hyvää itsenäisyyspäivää Taiwan!

Tietämättä sen tarkemmin ylimääräisen vapaapäivän syystä, olen viime viikkoina sattumalta turisteillut kansallista itsetuntoa kohottavissa kohteissa. Taipei on täynnä komeita rakennuksia, jotka kiinalaiseen tyyliin usein sisältävät paljon kauniita yksityiskohtia. Näyttävimmät näistä ovat entisiä suurmiehiä kunnioittamaan rakennetut muistomerkit.

 

Taiwanin pitkäaikaisen presidentin, Chiang Kai-shekin kunniaksi kohotettu muistomerkki.

Muistomerkiltä avautuu upea näkymä Vapaudenaukiolle. Vasemmalla kansallinen konserttitalo ja oikealla kansallisteatteri.

Sun Yat-sen Memorial Hall, vallankumousjohtajan ja Kiinan tasavallan ensimmäisen presidentin kunniaa puolustava muistomerkki.

Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet pitkälti opiskelujen parissa. Erityisesti kiinaan on saanut käyttää rutkasti aikaa. Kiinan kurssilla edetään kovalla vauhdilla ja olenkin nyt erittäin tyytyväinen, että aloitin uudestaan alusta kesällä käymäni pikakurssin jälkeen. Toisaalta uuden kielen opettelu on erittäin mielenkiintoista - etenkin kun kyseessä ei ole eurooppalainen kieli - mutta samalla erittäin haastavaa juurikin kielen täydellisestä erilaisuudesta johtuen. Kun eurooppalaisisssa on osattava kääntämään sanat sekä omasta kielestä vieraaseen että toisin päin, on kiinassa ainakin yksi ulottuvuus lisää kun muistettavaa on vieraan sanan lisäksi myös merkki. Mielenkiintoista on myös, että usein uusia sanoja muistellessa tulee ensimmäisenä mieleen käännös viimeksi oppimalleni kielelle, espanjalle.

Vaikeuksia on tuottanut etenkin monimutkaisten merkkien piirtäminen. Jokainen käsialani nähnyt voi kuvitella, miltä näyttävät samalla kädellä tuotetut, jopa 25 vedon mittaiset taideteokset. Toisaalta on hauskaa tuntea palaavansa ala-asteelle kun pääsee toistamaan samaa merkkiä kymmeniä kertoja harjoituskirjan sivuille. ilen kului yli tunti noin 200 toiston tekemiseen.

Oman nimen harjoittelua tätä kirjoitusta varten.

Jopa omaa nimeä joutuu muutaman kerran harjoittelemaan, jotta merkki alkaa näyttää oikealta. Kiinalainen nimeni on siis 安東, Ān Dōng, joka tarkoittaa itäistä rauhaa.

Opiskelujen lisäksi ohjelmassa on ollut mm. luontoretkeä, bileitä sillan alla - sekä uusi tuttavuus - laitesukellus. Liityin yliopiston sukelluskerhoon ja tositoimiin päästiin ensimmäistä kertaa viime viikon lauantaina. Vaikka kyseessä olikin vain reilun tunnin mittainen tutustuminen välineisiin ja koesukellus viisimetrisen altaan pohjalle, oli kokemus aivan upea. En malta odottaa tutkimusmatkoja avarammille vesille! Keskiviikkona pyrkimyksenä oli ikuistaa "verikuu", mutta pilvinen sää ja huono maastonkartoitus esti aikeet (vuoren länsipuolelta ei välttämättä näe kuuta joka nousee idästä...).

Yuehliu Geopark.

5 metrin syvyydessä.

Opiskelua Taipeissa

• Noin 30 000 opiskelijaa
• Maailman 100 parhaan yliopiston joukossa
• Tutkii laaja-alaisesti lähes kaikkia mahdollisia tieteitä
• Maan selkeästi menestynein yliopisto
• Suuri vaikuttaja yhteiskunnassa
• Pääkampus keskellä pääkaupunkia, lukuisia muita toimipisteitä ympäri maata

Kuulostaako tutulta? Kuvailin nimittäin juuri nykyistä opiskelupaikkaa, Taiwanin kansallista yliopistoa (國立臺灣大學, National Taiwan University, tuttavallisemmin NTU). Mielenkiintoista toki, että kaikki ylläolevat pointit pitävät paikkansa myös Helsingin yliopiston kohdalla.

Yliopiston logo

Ensimmäinen viikko aasialaista opiskelua on nyt takana enkä voi kuin hämmästellä, kuinka tutulta kaikki vaikuttaa. Vaikka olen lähes 8 000 kilometrin päässä kotoa ja täysin uudenlaisen kulttuurin ympäröimä, tuntuu opiskelu hyvin pitkälti samalta kuin Helsingin yliopistossa.

Monivaiheisen kurssivalinnan toisen vaiheen päätyttyä kalenterissani komeili viisi fysiikan kurssia. Mukaan oli vielä tulossa kiinan kielikurssi, sekä mahdollisesti geologian kenttäkurssi. 19 paikallista opintopistettä (vastaa noin 30:tä eurooppalaista). Vaihtostipendin edellytyksenä oli 12 opintopistettä, joten harkitsin työmääräni optimoimista ja jonkin kurssin pudottamista pois. Päätin kuitenkin käydä katsomassa ensimmäiset luennot ja tehdä päätökset vasta sen jälkeen. Viime viikon alussa kurssilistani näytti seuraavalta:

• Flying Machines: Principle and Practice
• Fundamental of Soft Matter
• Fundamentals and Application of Synchrotron Radiation and Neutron Scattering
• Solid State Physics I
• Solid State Optical Devices
• Introduction to Field Geology
• General chinese

Erojakin Helsingin yliopistoon löytyy. Karkeasti neliökilometrin kokoista
ja muotoista kampusaluetta halkoo 600-metrinen palmubulevardi.

Aloitin siis paikalliset opiskeluni lentämisen perusteista. Kurssin ideana siis ensin käydä läpi, miksi lentokoneet ja muut lentävät härvelit pysyvät ilmassa ja tämän jälkeen lopputyönä rakentaa tällainen lentävä härveli itse. Saa nähdä, miten käy. Kurssi on yliopistolla uusi ja sen vetäjä vaikuttaa olevan siitä todella innoissaan, mikä näkyy myös luennoilla. Vaikuttaa hyvältä kurssilta.

Samaa ei voi sanoa seuraavasta kurssista. Luennoitsija vaikutti hieman pettyneeltä huomatessaan luokassa minut ja toisen vaihtarin ja tajutessaan, että kurssi pitääkin oikeasti luennoida englanniksi. "Ei hätää, selitän kyllä vaikeammat kohdat myös kiinaksi", johti siihen, että 75 % luennosta ja luentokalvoista oli kiinaksi...

Synkrotronisäteilyn ja kiinteän olomuodon fysiikan kurssit vaikuttivat keskenään samankaltaisilta, vaikka jälkimmäinen luennoidaankin erillisen tutkimusinstituutin, Academia Sinican tiloissa Taipein laidalla. Molemmat kurssit vaikuttivat olevan vahvasti tuleville tutkijoille suunnattuja ja esittelykierroksella huomasinkin, että yli puolet opiskelijoista ovatkin tohtoriopiskelijoita. Eipä siinä, onpahan tarpeeksi haastetta.

Solid State Optical Devices vaikutti myös mielenkiintoiselta, vaikka insinööripuolelta onkin. Ensimmäisellä luennolla kuitenkin selvisi kurssin olevan kokonaan kiinaksi, joten kahden käden sormilla laskettavan sanavarastoni turvin en voinut kuin todeta: "Zài jiàn" ja poistua takavasemmalle. Eipähän tarvinnut pitkään pohtia pois jätettävää kurssia.

Geofysiikan kenttäkurssille olin yrittänyt päästä heti ensimmäisessä hakuvaiheessa, mutta kurssi on suosittu, enkä ollut mahtunut mukaan. Viimeinen mahdollisuus oli ensimmäisen luentoviikon päätteeksi tilaisuudessa, jossa jo rekisteröityneet tulivat lunastamaan kurssipaikkansa ja loput paikat menivät ensimmäisinä paikalla olleille. Kävi tuuri ja joulukuussa pääsenkin kiertelemään Taiwanin kaunista saarta geologin kiikareiden läpi.

Kiinalaisen kalligrafian harrastejärjestö esiintyy paikallisella järjestötorilla.

Kiinan kurssia olin jännittänyt ehkäpä eniten. Nopeasti Taiwaniin saavuttuani huomasin, ettei alkukesästä Suomessa suorittamastani kiinan alkeiskurssista jäänyt juuri mitään päähän. Tämä näkyi myös lähtötasotestissä, jonka perusteella aloitin jälleen tyhjästä. En silti usko, että kesän kurssi meni aivan hukkaan. Toivon pystyväni nyt opiskelemaan tehokkaammin, kun osa asiasta on jo tuttua ja voin keskittyä enemmän ongelmakohtiin. Ehkäpä osaan tammikuussa jotain muutakin kuin esitellä isoäitini.

Yleisesti ottaen ensimmäinen opiskeluviikko meni siis hyvin. Vaikeaselkoisesta ilmoittautumishärdellistä huolimatta pääsin juurikin niille kursseille, joille halusinkin ja uskon jopa hyötyväni niistä kaikista - osalla saanen jopa suoraan korvata kursseja Helsingissä. Hieman olen ihmetellyt kotitehtävien poissaoloa (vaikkakin useimmilla kursseilla niiden painoarvo on 10-20 %), sekä kurssien vahvaa painottumista käsitteisiin, matematiikan kustannuksella. Omissa kuvitelmissani olin juurikin ymmärtänyt aasialaisen fysiikan opiskelun paljolti kaavojen ja numeroiden ulkoa opetteluksi. Tämän suhteen näytän siis erehtyneen pahasti, mutta onneksi positiivisella tavalla.

Toisen opiskeluviikon alun kruunasi kollokviossa esiintynyt,
grafeenin tutkimuksesta Nobelilla palkittu Andre Geim.

On täällä opiskelun lisäksi myös opiskeluelämää. Lukuisten kerhojen lisäksi erilaisia retkiä ja muita vapaa-ajanviettomahdollisuuksia näyttää riittävän joka lähtöön. Niistä lisää ensi kerralla...

Auringon laskiessa Taipei, sekä sen kuuluisin maamerkki, Taipei 101 heräävät eloon.
Kuva "elefanttivuorelta".

Singaporesta Shui-Yuaniin

Tällä kertaa vuorossa kuulumiset SIngaporesta, sekä ensimmäiset tuntemukset Taiwanista ja asumisesta täällä.

Singapore

Malesian jälkeen Singapore oli erittäin positiivinen yllätys. Miten voikaan muutama silta tehdä niin paljon eroa näiden kahden maan välille. Siinä missä Kuala Lumpur vaikutti olevan pikkuhiljaa länsimaisiin standardeihin ulotteleva, kehittyvä kaupunki, Singaporessa standardeissa oltiin jo kiinni - ja monissa paikoissa ohi niistä. Kaikkialla oli erittäin siistiä ja kaikki oli järjestetty erittäin hyvin. Kaupungissa tuli näkyvästi vastaan useiden eri uskontokuntien edustajia ja kaikki kyltit oli kirjoitettu englanniksi, kiinaksi, malaiksi ja tamiliksi. Kaikki tämä kulttuurien yhteentörmäys ja tilanteen voisi kuvitella olevan kuin Jerusalemissa. Mutta ei! Singaporessa tämä kulttuurien kirjo osataan ottaa rikkautena ja niinpä tämä pinta-alassa Helsingin kokoinen, mutta väkiluvussa kymmenkertainen kaupunkivaltio loistaa yhtenä Aasian - tai jopa koko maailman parhaista paikoista asua.

Singaporen Chinatown

Itse huomasin eron ensimmäisenä liikenteessä: Malesiassa tien ylittäminen oli ollut yhtä tuskaa, mutta Singaporessa autoja oli vähemmän, kevyen liikenteen reitit oli suunniteltu paremmin (tai edes suunniteltu) ja liikennevaloja oli aina kun niitä tarvitsi. Myös asiointi kaikkialla oli helppoa, sillä paikallinen pääkieli on englanti.

Singaporessa sain myös oppaan, sillä tapasin siellä kuukautta aikaisemmin aloittanutta vaihto-opiskelijaa, ystävääni Heikkiä. Kiertelimme yhdessä lähes kaikki pakolliset nähtävyydet Marina Baysta Sentosan saarelle ja Chinatownista jokipuutarhoihin. Oli myös mielenkiintoista kävellä teiden yli paikoissa, joissa parin viikon päästä ajettaisiin  F1-kilpailu. 

Idyllinen rantapoukama Sentosan saarella Singaporen eteläpuolella.

Tarkemmin katsottuna ulapalta löytyy n. 50 tankkeria odottamassa lastausvuoroaan.
Vesi oli silti hyvinkin uimakelpoista

Singapore pääosin juurikin sellainen kuin olin odottanut: Vilkas kaupunki täynnä aasialaisia hyväosaisia, mutta kuitenkin tarkemmin katsoessa lötyy myös luontoa (lukuisia suuriakin puistoja ympäri saarta) ja ihmisiä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Suosittelen ehdottomasti lisäämään Singaporen tulevien matkakohteiden listalle!

Singapore Downtown by night!

Taiwan, Taipei, NTU Prince House, Shui-Yuan Dorm B

Saapuessani Taiwaniin viime viikon tiistaina en voinut kovin hyvin. Olin pienessä kuumeessa ja vatsatautikin riivasi - ilmeisesti perinteinen matkailijan vatsatauti. En tiedä, mikä sen aiheutti, mutta meni onneksi ohi muutamassa päivässä.

Taiwanin maahantulomuodollisuudet kävivät helposti ja pääsinkin käytännössä suoraan lentokentän aulaan odottelemaan NTU:n (National Taiwan University) järjestämää vaihtareille tarkoitettua bussikyytiä suoraan dormeille. Odotellessani vapaaehtoiset opiskelijat opastivat minua paikallisen littymän hankkimisessa ja sekin onnistui käden käänteessä. Jos uskot tarvitsevasi Taiwanilaista numeroani, ota yhteyttä, Suomen liittymää seurailen luultavasti hyvin harvakseltaan.

Shui-Yuan Dorm B ja kaikki 14 kerrosta.

Itse asun toisiksi ylimmässä, kerroksessa 13.

Saavuttuani dormilleni nimeltä NTU Prince House Shui-Yuan Dorm B oli rekisteröitymisen vuoro. Pitkiä sopimuksia oli ikävä lukea kuumeisena, mutta siitäkin selvisin ja vihdoin sain avaimet käteeni. Illan haasteiksi jäivät vielä patjan hankkiminen sänkyyni ja seuraavaan aamuun siivittävien elintarvikkeiden haaliminen korttelin päässä sijaitsevasta 7-elevenistä (niitä on itse asiassa ainakin kaksi 100 m säteellä).

Näkymä huoneestani. Ironista kyllä, etummaisen talon pieni torni onnistuu peittämäännäkymäni
maailman viidenneksi korkeimpaan rakennukseen, Taipei 101:een.

Huoneeni on tilavahko soluhuone omalla vessalla ja pienellä jääkaapilla varustettuna. Muita valmiita kalusteita olivat työpöytä ja tuoli, kirjahylly, kenkäteline ja sängyn runko. Kaikkea pientä lattiaharjasta tiskausvälineisiin jouduinkin sitten ostamaan itse. Mietin vain, menevätkö ne kaikki aina roskiin edellisen asukkaan muuttaessa pois... Netti ja vesi kuuluvat vuokraan, mutta sähkö pitää maksaa itse. Niinpä täällä onkin käytössä sähkökortti, jolle ladataan arvoa etukäteen ja asunnossa toimii sähköt ainoastaan silloin kun kortissa on arvoa ja se on kiinni lukijassa. Lukija myös kertoo jäljellä olevan arvon reaaliaikaisesti. Onneksi on myös ilmastointilaite, muuten olisi lähes mahdotonta saada yhtään ajatusta liikkeelle päiväsaikaan. En vain ole vielä onnistunut kovin hyvin tulkitsemaan ilmastointilaitteen asetuksia - se viilentää, eli riittää meikäläiselle. Myöskin suihkun vedenlämmittimen käyttämisen opettelu on vielä työn alla. Löysin siihen ohjeetkin, mutten silti saa sitä päälle, alan epäillä koko laitteen kuntoa. Onneksi kylmäkin vesi on täällä yli 20-asteista, eli kylmät suihkut vain virkistävät - ja säästyypähän sähkölaskussa!

Ilmastointilaitteen säädöt.

Sähkökortinlukija.

Pikkuhiljaa alkaa jo kämppä tuntua kodilta, en mm. enää herää yöllä kummastelemaan, missä ihmeessä olen. Hanavesi ei täällä ole juomakelpoista, mutta onneksi käytävässä on automaatti, josta saa ilmaiseksi sekä kylmää että kuumaa vettä. Se pelasti vatsataudista selviämiseni nuudelikuppien ja pussikeittojen avulla!

Kampuskierros ja orientaatio oli torstaina, yliopistolle rekisteröityminen perjantaina. Huomenna sunnuntaina on kiinan kurssin lähtötasotesti ja maananataista eteenpäin alkaa opiskelu tosissaan. Sitä odotellessa on hyvä tutustua tämän kaupungin viikonloppuiseen tarjontaan. Ensi viikolla lisää yliopistosta ja toivottavasti myös yliopistoelämästä!

P.S. Hieman toisenlaisen kuvan matkastani saa seuraamalla Facebookin kuvagalleriaani.

Aasialaistumiseni osa 1 - Kuala Lumpur

Hieman haikein mielin loin lentokoneesta viimeiset silmäykseni Helsinkiin. Mihin olenkaan nyt lähdössä? Miksi teen tämän? Lähes 18-tuntinen lentomatka Helsingistä Frankfurtin kautta Kuala Lumpuriin sujui kuitenkin hyvin. Lennot olivat ajallaan ja jopa laukkunikin löysi perille. Matkan aikana en juurikaan ehtinyt miettiä kaikkea Suomeen jäänyttä, lähinnä keskityin odottamaan tulevaa.

Frankfurt-KL -välin lentoreitti. Malaysia Airlines piti huolen siitä, että riskialueet Ukrainassa, Israel-Palestiinassa ja Syyria-Irakissa kierrettiin mahdollisimman kaukaa.

Vasta astuessani ulos lentokenttäbussista Kuala Lumpurin Pudu Sentralin bussiasemalla (eli keskellä katua), aloin tajuta missä olen ja että olen täällä (Aasiassa) seuraavat puoli vuotta. Ensikosketus Aasiaan oli pienoinen kulttuurishokki: olin tullut paikkaan, jossa jalankulkijoilla ei juuri ole oikeuksia, jokainen sivukuja haisee kompostille ja ilma tuntuu turkkilaiselta saunalta sekä päivällä että yöllä. Tätä kokemusta toki vahvisti myös se, etten ollut kunnolla nukkunut yli vuorokauteen. Käytännössä nukuttuani tiistai-iltapäivästä seuraavaan aamuun, oli seuraava päivä jo paljon otollisempi Aasian valloitukselle.

Kuala Lumpurin must see -nähtävyydet ovat Eurooppalaiselle Petronasin kaksoistorneja lukuunottamatta hyvin tuntemattomia. Kaupunki on kuitenkin lähes seitsemällä miljoonalla asukkaallaan yksi Kaakkois-Aasian solmukohtia ja on kovaa vauhtia nousemassa maailman merkittävimpien kaupunkien joukkoon. Ja siltä se näyttääkin. Muutamaa vanhaa historiallista korttelia lukuunottamatta kaupunki on täynnä toinen toistaan korkeampia liike- ja hotellirakennuksia, joista näyttävimpinä jo todettu Petronas Twin Towers - maailman korkein kaksoistorni - ja KL Tower – yli 400-metrinen radiomasto näköalatasanteella. Kaksoistornien läheisyydessä on suuri joukko suuria ostoskeskuksia täynnä länsimaalaisia muotiliikkeitä, mutta muuten kaupungin katukuvaa hallitsevat kiinalais- ja intialaistyyliset ravintolat ja 7-Elevenit.

Petronas Twin Towers ja KL Tower erottuvat selkeästi muusta kaupungista.

Keskiviikkona kiertelin keskustan laidalla sijaitsevassa kansallispuistossa, jossa oli mm. maailman suurin lintutarha, (hiiri)peurapuisto, observatorio ja kansallinen muistomerkki. Ja pakkohan myös Petronas-tornit oli käydä katsastamassa lähempää. Niiden mahtavuutta voisin kehua loputtomiin, vaikken sisällä ensimmäistä kerrosta ylemmäs päässytkään. Tornithan veivät valmistuessaan vuonna 1998 maailman korkeimman rakennuksen tittelin Chicagon Wilis Towerilta. Tämä sillä kikkailulla, että Petronas-tornien koristeellisten “antennien” voidaan katsoa kuuluvan arkkitehtuuriseen kokonaisuuteen, kun taas Wilis Towerissa antennit eivät kuulu itse torniin, eikä niitä siten lasketa kokonaiskorkeuteen.

Stairway to heaven? Kulku paikalliseen observatorioon ja sen yhteydessä olevaan Heureka-tyyliseen näyttelyyn.

Kansallismonumentti kaatuneiden muistolle.

Petronas Twin Towers. Majesteettinen on ainoa oikea sana kuvailemaan niitä.

Torstaina vierailin reilut 10 kilometriä keskustasta pohjoiseen sijaitsevalla Batu Caves -luolastolla. Luolasto on muodostunut kalkkikivikallioon sen sisällä sijaitsevien vesionkaloiden pikkuhiljaa uurtaessa itselleen lisää tilaa. Luolia vartioi monikymmenmetrinen hindujumala ja yli 200 askeleen portaikko. Kaikille turisteille avoinna ollut valaistu luola oli täynnä hindulaista symboliikkaa ja itse asiassa siellä oli myös kaksi pientä hindutemppeliä. Meinasin saada huudot kun en tajunnut ottaa kenkiäni pois toista temppeliä sisältäpäin ihaillessani. Pientä maksua vastaan pääluolien lisäksi pääsi myös opastetulle kierrokselle pienempään, luonnonvaraiseen Dark Caves -luolastoon. Tuossa noin 2 km pitkässä luolastossa eli arviolta 200 000 lepakkoa, sekä niiden jätösten hyödyntämiseen kehittynyt täysin uniikki ekosysteemi. Kierroksella pääsimmekin vierailemaan vain puolessa luolista, sillä loput oli pyhitetty tutkimuskäyttöön, sillä jopa ihmisten erittämä
hiilidioksidi saattaisi muuttaa ympäristön vähemmän suotuisaksi näille uniikeille hyönteislajeille.

Stairway to another heaven? Kulku Batu Cavesin hindutemppeliluolastoon.

Torstai-iltana ja perjantaina oli taas pilvenpiirtäjien vuoro. Tällä kertaa kohteena oli myös KL Tower, jonne uskalsin näköalatasanteelle asti noin 400 metriin. Näkymät olivat huikeat, vaikkakin äskettäisen sateen johdosta ilma oli melko sumuinen. Loppuhuipennuksen Kuala Lumpurin visiitilleni tarjosi Petronas-tornien näkeminen iltavalaistuksessa. Jo pelkästään sen näkymän takia kannattaa matkustaa toiselle puolelle maapalloa!

KL Tower juurelta kuvattuna.

KL Tower - näkymät huipulta.

Ilta hämärtyy kaksosten ylle.

Entä aasialaistumiseni? Alun shokista selvittyäni jännitys ja turhautuminen alkoi vaihtua mielenkiintoon ja innostukseen. Pienen totuttelun jälkeen nelikaistaisen tien yli pääsee jo alle vartissa, trooppiseen ilmastoon alkaa pikkuhiljaa (hyvin hitaasti) sopeutua ja malai-aksenttisesta englannista alkaa jo saada selkoa. Pienoista ihmetystä tuottaa edelleen ravintolassa syöminen: keskivertoa paremmissakin ravintoloissa pöytään tuodaan haarukka ja lusikka, oli ruoka mikä tahansa ja halvimman pään intialaisravintoloissa paikalliset syövät ruoan kuin ruoan käsin. Onneksi turisteille tarjotaan kuitekin aterimet. Ruoka yleensä on valmiiksi pilkottua tai niin pehmeää, ettei veitselle ole tarvetta, mutten silti käsitä, miksi lusikka on toisena ruokailuvälineenä kätevämpi.

Torstain ruoka, josta tunnistin lähinnä kanapallerot ja banaaninlehdet.

Tätä kirjoittaessa matkaan nyt junassa läpi Malesian maaseudun kohti Singaporea ja vielä suurempaa ihmistiheyttä. On mahtavaa nähdä uusia kaupunkeja ja erilaisia maisemia, mutta toisaalta tekisi jo mieli päästä Taipeihin ja nähdä, mitä aasialiainen arki oikeasti on.

Näkemisiin, KL!

Seuraavia tuntemuksia jakelen Singaporen jälkeen loppuviikosta.