Opiskelua Taipeissa

• Noin 30 000 opiskelijaa
• Maailman 100 parhaan yliopiston joukossa
• Tutkii laaja-alaisesti lähes kaikkia mahdollisia tieteitä
• Maan selkeästi menestynein yliopisto
• Suuri vaikuttaja yhteiskunnassa
• Pääkampus keskellä pääkaupunkia, lukuisia muita toimipisteitä ympäri maata

Kuulostaako tutulta? Kuvailin nimittäin juuri nykyistä opiskelupaikkaa, Taiwanin kansallista yliopistoa (國立臺灣大學, National Taiwan University, tuttavallisemmin NTU). Mielenkiintoista toki, että kaikki ylläolevat pointit pitävät paikkansa myös Helsingin yliopiston kohdalla.

Yliopiston logo

Ensimmäinen viikko aasialaista opiskelua on nyt takana enkä voi kuin hämmästellä, kuinka tutulta kaikki vaikuttaa. Vaikka olen lähes 8 000 kilometrin päässä kotoa ja täysin uudenlaisen kulttuurin ympäröimä, tuntuu opiskelu hyvin pitkälti samalta kuin Helsingin yliopistossa.

Monivaiheisen kurssivalinnan toisen vaiheen päätyttyä kalenterissani komeili viisi fysiikan kurssia. Mukaan oli vielä tulossa kiinan kielikurssi, sekä mahdollisesti geologian kenttäkurssi. 19 paikallista opintopistettä (vastaa noin 30:tä eurooppalaista). Vaihtostipendin edellytyksenä oli 12 opintopistettä, joten harkitsin työmääräni optimoimista ja jonkin kurssin pudottamista pois. Päätin kuitenkin käydä katsomassa ensimmäiset luennot ja tehdä päätökset vasta sen jälkeen. Viime viikon alussa kurssilistani näytti seuraavalta:

• Flying Machines: Principle and Practice
• Fundamental of Soft Matter
• Fundamentals and Application of Synchrotron Radiation and Neutron Scattering
• Solid State Physics I
• Solid State Optical Devices
• Introduction to Field Geology
• General chinese

Erojakin Helsingin yliopistoon löytyy. Karkeasti neliökilometrin kokoista
ja muotoista kampusaluetta halkoo 600-metrinen palmubulevardi.

Aloitin siis paikalliset opiskeluni lentämisen perusteista. Kurssin ideana siis ensin käydä läpi, miksi lentokoneet ja muut lentävät härvelit pysyvät ilmassa ja tämän jälkeen lopputyönä rakentaa tällainen lentävä härveli itse. Saa nähdä, miten käy. Kurssi on yliopistolla uusi ja sen vetäjä vaikuttaa olevan siitä todella innoissaan, mikä näkyy myös luennoilla. Vaikuttaa hyvältä kurssilta.

Samaa ei voi sanoa seuraavasta kurssista. Luennoitsija vaikutti hieman pettyneeltä huomatessaan luokassa minut ja toisen vaihtarin ja tajutessaan, että kurssi pitääkin oikeasti luennoida englanniksi. "Ei hätää, selitän kyllä vaikeammat kohdat myös kiinaksi", johti siihen, että 75 % luennosta ja luentokalvoista oli kiinaksi...

Synkrotronisäteilyn ja kiinteän olomuodon fysiikan kurssit vaikuttivat keskenään samankaltaisilta, vaikka jälkimmäinen luennoidaankin erillisen tutkimusinstituutin, Academia Sinican tiloissa Taipein laidalla. Molemmat kurssit vaikuttivat olevan vahvasti tuleville tutkijoille suunnattuja ja esittelykierroksella huomasinkin, että yli puolet opiskelijoista ovatkin tohtoriopiskelijoita. Eipä siinä, onpahan tarpeeksi haastetta.

Solid State Optical Devices vaikutti myös mielenkiintoiselta, vaikka insinööripuolelta onkin. Ensimmäisellä luennolla kuitenkin selvisi kurssin olevan kokonaan kiinaksi, joten kahden käden sormilla laskettavan sanavarastoni turvin en voinut kuin todeta: "Zài jiàn" ja poistua takavasemmalle. Eipähän tarvinnut pitkään pohtia pois jätettävää kurssia.

Geofysiikan kenttäkurssille olin yrittänyt päästä heti ensimmäisessä hakuvaiheessa, mutta kurssi on suosittu, enkä ollut mahtunut mukaan. Viimeinen mahdollisuus oli ensimmäisen luentoviikon päätteeksi tilaisuudessa, jossa jo rekisteröityneet tulivat lunastamaan kurssipaikkansa ja loput paikat menivät ensimmäisinä paikalla olleille. Kävi tuuri ja joulukuussa pääsenkin kiertelemään Taiwanin kaunista saarta geologin kiikareiden läpi.

Kiinalaisen kalligrafian harrastejärjestö esiintyy paikallisella järjestötorilla.

Kiinan kurssia olin jännittänyt ehkäpä eniten. Nopeasti Taiwaniin saavuttuani huomasin, ettei alkukesästä Suomessa suorittamastani kiinan alkeiskurssista jäänyt juuri mitään päähän. Tämä näkyi myös lähtötasotestissä, jonka perusteella aloitin jälleen tyhjästä. En silti usko, että kesän kurssi meni aivan hukkaan. Toivon pystyväni nyt opiskelemaan tehokkaammin, kun osa asiasta on jo tuttua ja voin keskittyä enemmän ongelmakohtiin. Ehkäpä osaan tammikuussa jotain muutakin kuin esitellä isoäitini.

Yleisesti ottaen ensimmäinen opiskeluviikko meni siis hyvin. Vaikeaselkoisesta ilmoittautumishärdellistä huolimatta pääsin juurikin niille kursseille, joille halusinkin ja uskon jopa hyötyväni niistä kaikista - osalla saanen jopa suoraan korvata kursseja Helsingissä. Hieman olen ihmetellyt kotitehtävien poissaoloa (vaikkakin useimmilla kursseilla niiden painoarvo on 10-20 %), sekä kurssien vahvaa painottumista käsitteisiin, matematiikan kustannuksella. Omissa kuvitelmissani olin juurikin ymmärtänyt aasialaisen fysiikan opiskelun paljolti kaavojen ja numeroiden ulkoa opetteluksi. Tämän suhteen näytän siis erehtyneen pahasti, mutta onneksi positiivisella tavalla.

Toisen opiskeluviikon alun kruunasi kollokviossa esiintynyt,
grafeenin tutkimuksesta Nobelilla palkittu Andre Geim.

On täällä opiskelun lisäksi myös opiskeluelämää. Lukuisten kerhojen lisäksi erilaisia retkiä ja muita vapaa-ajanviettomahdollisuuksia näyttää riittävän joka lähtöön. Niistä lisää ensi kerralla...

Auringon laskiessa Taipei, sekä sen kuuluisin maamerkki, Taipei 101 heräävät eloon.
Kuva "elefanttivuorelta".

Singaporesta Shui-Yuaniin

Tällä kertaa vuorossa kuulumiset SIngaporesta, sekä ensimmäiset tuntemukset Taiwanista ja asumisesta täällä.

Singapore

Malesian jälkeen Singapore oli erittäin positiivinen yllätys. Miten voikaan muutama silta tehdä niin paljon eroa näiden kahden maan välille. Siinä missä Kuala Lumpur vaikutti olevan pikkuhiljaa länsimaisiin standardeihin ulotteleva, kehittyvä kaupunki, Singaporessa standardeissa oltiin jo kiinni - ja monissa paikoissa ohi niistä. Kaikkialla oli erittäin siistiä ja kaikki oli järjestetty erittäin hyvin. Kaupungissa tuli näkyvästi vastaan useiden eri uskontokuntien edustajia ja kaikki kyltit oli kirjoitettu englanniksi, kiinaksi, malaiksi ja tamiliksi. Kaikki tämä kulttuurien yhteentörmäys ja tilanteen voisi kuvitella olevan kuin Jerusalemissa. Mutta ei! Singaporessa tämä kulttuurien kirjo osataan ottaa rikkautena ja niinpä tämä pinta-alassa Helsingin kokoinen, mutta väkiluvussa kymmenkertainen kaupunkivaltio loistaa yhtenä Aasian - tai jopa koko maailman parhaista paikoista asua.

Singaporen Chinatown

Itse huomasin eron ensimmäisenä liikenteessä: Malesiassa tien ylittäminen oli ollut yhtä tuskaa, mutta Singaporessa autoja oli vähemmän, kevyen liikenteen reitit oli suunniteltu paremmin (tai edes suunniteltu) ja liikennevaloja oli aina kun niitä tarvitsi. Myös asiointi kaikkialla oli helppoa, sillä paikallinen pääkieli on englanti.

Singaporessa sain myös oppaan, sillä tapasin siellä kuukautta aikaisemmin aloittanutta vaihto-opiskelijaa, ystävääni Heikkiä. Kiertelimme yhdessä lähes kaikki pakolliset nähtävyydet Marina Baysta Sentosan saarelle ja Chinatownista jokipuutarhoihin. Oli myös mielenkiintoista kävellä teiden yli paikoissa, joissa parin viikon päästä ajettaisiin  F1-kilpailu. 

Idyllinen rantapoukama Sentosan saarella Singaporen eteläpuolella.

Tarkemmin katsottuna ulapalta löytyy n. 50 tankkeria odottamassa lastausvuoroaan.
Vesi oli silti hyvinkin uimakelpoista

Singapore pääosin juurikin sellainen kuin olin odottanut: Vilkas kaupunki täynnä aasialaisia hyväosaisia, mutta kuitenkin tarkemmin katsoessa lötyy myös luontoa (lukuisia suuriakin puistoja ympäri saarta) ja ihmisiä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Suosittelen ehdottomasti lisäämään Singaporen tulevien matkakohteiden listalle!

Singapore Downtown by night!

Taiwan, Taipei, NTU Prince House, Shui-Yuan Dorm B

Saapuessani Taiwaniin viime viikon tiistaina en voinut kovin hyvin. Olin pienessä kuumeessa ja vatsatautikin riivasi - ilmeisesti perinteinen matkailijan vatsatauti. En tiedä, mikä sen aiheutti, mutta meni onneksi ohi muutamassa päivässä.

Taiwanin maahantulomuodollisuudet kävivät helposti ja pääsinkin käytännössä suoraan lentokentän aulaan odottelemaan NTU:n (National Taiwan University) järjestämää vaihtareille tarkoitettua bussikyytiä suoraan dormeille. Odotellessani vapaaehtoiset opiskelijat opastivat minua paikallisen littymän hankkimisessa ja sekin onnistui käden käänteessä. Jos uskot tarvitsevasi Taiwanilaista numeroani, ota yhteyttä, Suomen liittymää seurailen luultavasti hyvin harvakseltaan.

Shui-Yuan Dorm B ja kaikki 14 kerrosta.

Itse asun toisiksi ylimmässä, kerroksessa 13.

Saavuttuani dormilleni nimeltä NTU Prince House Shui-Yuan Dorm B oli rekisteröitymisen vuoro. Pitkiä sopimuksia oli ikävä lukea kuumeisena, mutta siitäkin selvisin ja vihdoin sain avaimet käteeni. Illan haasteiksi jäivät vielä patjan hankkiminen sänkyyni ja seuraavaan aamuun siivittävien elintarvikkeiden haaliminen korttelin päässä sijaitsevasta 7-elevenistä (niitä on itse asiassa ainakin kaksi 100 m säteellä).

Näkymä huoneestani. Ironista kyllä, etummaisen talon pieni torni onnistuu peittämäännäkymäni
maailman viidenneksi korkeimpaan rakennukseen, Taipei 101:een.

Huoneeni on tilavahko soluhuone omalla vessalla ja pienellä jääkaapilla varustettuna. Muita valmiita kalusteita olivat työpöytä ja tuoli, kirjahylly, kenkäteline ja sängyn runko. Kaikkea pientä lattiaharjasta tiskausvälineisiin jouduinkin sitten ostamaan itse. Mietin vain, menevätkö ne kaikki aina roskiin edellisen asukkaan muuttaessa pois... Netti ja vesi kuuluvat vuokraan, mutta sähkö pitää maksaa itse. Niinpä täällä onkin käytössä sähkökortti, jolle ladataan arvoa etukäteen ja asunnossa toimii sähköt ainoastaan silloin kun kortissa on arvoa ja se on kiinni lukijassa. Lukija myös kertoo jäljellä olevan arvon reaaliaikaisesti. Onneksi on myös ilmastointilaite, muuten olisi lähes mahdotonta saada yhtään ajatusta liikkeelle päiväsaikaan. En vain ole vielä onnistunut kovin hyvin tulkitsemaan ilmastointilaitteen asetuksia - se viilentää, eli riittää meikäläiselle. Myöskin suihkun vedenlämmittimen käyttämisen opettelu on vielä työn alla. Löysin siihen ohjeetkin, mutten silti saa sitä päälle, alan epäillä koko laitteen kuntoa. Onneksi kylmäkin vesi on täällä yli 20-asteista, eli kylmät suihkut vain virkistävät - ja säästyypähän sähkölaskussa!

Ilmastointilaitteen säädöt.

Sähkökortinlukija.

Pikkuhiljaa alkaa jo kämppä tuntua kodilta, en mm. enää herää yöllä kummastelemaan, missä ihmeessä olen. Hanavesi ei täällä ole juomakelpoista, mutta onneksi käytävässä on automaatti, josta saa ilmaiseksi sekä kylmää että kuumaa vettä. Se pelasti vatsataudista selviämiseni nuudelikuppien ja pussikeittojen avulla!

Kampuskierros ja orientaatio oli torstaina, yliopistolle rekisteröityminen perjantaina. Huomenna sunnuntaina on kiinan kurssin lähtötasotesti ja maananataista eteenpäin alkaa opiskelu tosissaan. Sitä odotellessa on hyvä tutustua tämän kaupungin viikonloppuiseen tarjontaan. Ensi viikolla lisää yliopistosta ja toivottavasti myös yliopistoelämästä!

P.S. Hieman toisenlaisen kuvan matkastani saa seuraamalla Facebookin kuvagalleriaani.

Aasialaistumiseni osa 1 - Kuala Lumpur

Hieman haikein mielin loin lentokoneesta viimeiset silmäykseni Helsinkiin. Mihin olenkaan nyt lähdössä? Miksi teen tämän? Lähes 18-tuntinen lentomatka Helsingistä Frankfurtin kautta Kuala Lumpuriin sujui kuitenkin hyvin. Lennot olivat ajallaan ja jopa laukkunikin löysi perille. Matkan aikana en juurikaan ehtinyt miettiä kaikkea Suomeen jäänyttä, lähinnä keskityin odottamaan tulevaa.

Frankfurt-KL -välin lentoreitti. Malaysia Airlines piti huolen siitä, että riskialueet Ukrainassa, Israel-Palestiinassa ja Syyria-Irakissa kierrettiin mahdollisimman kaukaa.

Vasta astuessani ulos lentokenttäbussista Kuala Lumpurin Pudu Sentralin bussiasemalla (eli keskellä katua), aloin tajuta missä olen ja että olen täällä (Aasiassa) seuraavat puoli vuotta. Ensikosketus Aasiaan oli pienoinen kulttuurishokki: olin tullut paikkaan, jossa jalankulkijoilla ei juuri ole oikeuksia, jokainen sivukuja haisee kompostille ja ilma tuntuu turkkilaiselta saunalta sekä päivällä että yöllä. Tätä kokemusta toki vahvisti myös se, etten ollut kunnolla nukkunut yli vuorokauteen. Käytännössä nukuttuani tiistai-iltapäivästä seuraavaan aamuun, oli seuraava päivä jo paljon otollisempi Aasian valloitukselle.

Kuala Lumpurin must see -nähtävyydet ovat Eurooppalaiselle Petronasin kaksoistorneja lukuunottamatta hyvin tuntemattomia. Kaupunki on kuitenkin lähes seitsemällä miljoonalla asukkaallaan yksi Kaakkois-Aasian solmukohtia ja on kovaa vauhtia nousemassa maailman merkittävimpien kaupunkien joukkoon. Ja siltä se näyttääkin. Muutamaa vanhaa historiallista korttelia lukuunottamatta kaupunki on täynnä toinen toistaan korkeampia liike- ja hotellirakennuksia, joista näyttävimpinä jo todettu Petronas Twin Towers - maailman korkein kaksoistorni - ja KL Tower – yli 400-metrinen radiomasto näköalatasanteella. Kaksoistornien läheisyydessä on suuri joukko suuria ostoskeskuksia täynnä länsimaalaisia muotiliikkeitä, mutta muuten kaupungin katukuvaa hallitsevat kiinalais- ja intialaistyyliset ravintolat ja 7-Elevenit.

Petronas Twin Towers ja KL Tower erottuvat selkeästi muusta kaupungista.

Keskiviikkona kiertelin keskustan laidalla sijaitsevassa kansallispuistossa, jossa oli mm. maailman suurin lintutarha, (hiiri)peurapuisto, observatorio ja kansallinen muistomerkki. Ja pakkohan myös Petronas-tornit oli käydä katsastamassa lähempää. Niiden mahtavuutta voisin kehua loputtomiin, vaikken sisällä ensimmäistä kerrosta ylemmäs päässytkään. Tornithan veivät valmistuessaan vuonna 1998 maailman korkeimman rakennuksen tittelin Chicagon Wilis Towerilta. Tämä sillä kikkailulla, että Petronas-tornien koristeellisten “antennien” voidaan katsoa kuuluvan arkkitehtuuriseen kokonaisuuteen, kun taas Wilis Towerissa antennit eivät kuulu itse torniin, eikä niitä siten lasketa kokonaiskorkeuteen.

Stairway to heaven? Kulku paikalliseen observatorioon ja sen yhteydessä olevaan Heureka-tyyliseen näyttelyyn.

Kansallismonumentti kaatuneiden muistolle.

Petronas Twin Towers. Majesteettinen on ainoa oikea sana kuvailemaan niitä.

Torstaina vierailin reilut 10 kilometriä keskustasta pohjoiseen sijaitsevalla Batu Caves -luolastolla. Luolasto on muodostunut kalkkikivikallioon sen sisällä sijaitsevien vesionkaloiden pikkuhiljaa uurtaessa itselleen lisää tilaa. Luolia vartioi monikymmenmetrinen hindujumala ja yli 200 askeleen portaikko. Kaikille turisteille avoinna ollut valaistu luola oli täynnä hindulaista symboliikkaa ja itse asiassa siellä oli myös kaksi pientä hindutemppeliä. Meinasin saada huudot kun en tajunnut ottaa kenkiäni pois toista temppeliä sisältäpäin ihaillessani. Pientä maksua vastaan pääluolien lisäksi pääsi myös opastetulle kierrokselle pienempään, luonnonvaraiseen Dark Caves -luolastoon. Tuossa noin 2 km pitkässä luolastossa eli arviolta 200 000 lepakkoa, sekä niiden jätösten hyödyntämiseen kehittynyt täysin uniikki ekosysteemi. Kierroksella pääsimmekin vierailemaan vain puolessa luolista, sillä loput oli pyhitetty tutkimuskäyttöön, sillä jopa ihmisten erittämä
hiilidioksidi saattaisi muuttaa ympäristön vähemmän suotuisaksi näille uniikeille hyönteislajeille.

Stairway to another heaven? Kulku Batu Cavesin hindutemppeliluolastoon.

Torstai-iltana ja perjantaina oli taas pilvenpiirtäjien vuoro. Tällä kertaa kohteena oli myös KL Tower, jonne uskalsin näköalatasanteelle asti noin 400 metriin. Näkymät olivat huikeat, vaikkakin äskettäisen sateen johdosta ilma oli melko sumuinen. Loppuhuipennuksen Kuala Lumpurin visiitilleni tarjosi Petronas-tornien näkeminen iltavalaistuksessa. Jo pelkästään sen näkymän takia kannattaa matkustaa toiselle puolelle maapalloa!

KL Tower juurelta kuvattuna.

KL Tower - näkymät huipulta.

Ilta hämärtyy kaksosten ylle.

Entä aasialaistumiseni? Alun shokista selvittyäni jännitys ja turhautuminen alkoi vaihtua mielenkiintoon ja innostukseen. Pienen totuttelun jälkeen nelikaistaisen tien yli pääsee jo alle vartissa, trooppiseen ilmastoon alkaa pikkuhiljaa (hyvin hitaasti) sopeutua ja malai-aksenttisesta englannista alkaa jo saada selkoa. Pienoista ihmetystä tuottaa edelleen ravintolassa syöminen: keskivertoa paremmissakin ravintoloissa pöytään tuodaan haarukka ja lusikka, oli ruoka mikä tahansa ja halvimman pään intialaisravintoloissa paikalliset syövät ruoan kuin ruoan käsin. Onneksi turisteille tarjotaan kuitekin aterimet. Ruoka yleensä on valmiiksi pilkottua tai niin pehmeää, ettei veitselle ole tarvetta, mutten silti käsitä, miksi lusikka on toisena ruokailuvälineenä kätevämpi.

Torstain ruoka, josta tunnistin lähinnä kanapallerot ja banaaninlehdet.

Tätä kirjoittaessa matkaan nyt junassa läpi Malesian maaseudun kohti Singaporea ja vielä suurempaa ihmistiheyttä. On mahtavaa nähdä uusia kaupunkeja ja erilaisia maisemia, mutta toisaalta tekisi jo mieli päästä Taipeihin ja nähdä, mitä aasialiainen arki oikeasti on.

Näkemisiin, KL!

Seuraavia tuntemuksia jakelen Singaporen jälkeen loppuviikosta.

Loikka tuntemattomaan

Elokuun loppu häämöttää aivan hetken päässä, mikä samalla tarkoittaa sitä, etten enää kauaa tarvitse varpaita laskemaan loppuvuonna Suomessa viettämiäni tunteja. Huomenaamulla aloitan loikkani tuntemattomaan ‒ suuntaan puoleksi vuodeksi Taiwaniin opiskelijavaihtoa ihmettelemään.

Laukut on pakattu, rokotukset otettu ja viisumi hoidettu. Olen koko kesän järjestellyt asioitani niin, että pääsen huomenna loikkaamaan kohti jotain täysin uutta. Järjesteltäviä asioita riitti paljon, ainejärjestötehtävistä luopumisista Taiwanilaisten kurssien kahlaamiseen ja keuhkoröntgenkuvauksista edustajistoehdokaskuvauksiin. Nyt kaiken kuitenkin pitäisi olla valmista tähänastisen elämäni suurinta muutosta varten.

Onneksi tätä suurta loikkaa ei tarvitse ottaa kerralla, vaan pääsen kolmiloikkamaiseen tyyliin ottamaan harppauksen kerrallaan. Ensimmäiset kaksi harppausta käsittävät yli 10 000 kilometriä ja siirtävät minut kotikulmilta Frankfurtin kautta Kaakkois-Aasiaan, Malesian pääkaupunkiin, Kuala Lumpuriin. Siellä olen ensimmäistä kertaa elämässäni valtiossa, jonka kieltä en ymmärrä lainkaan, enkä osaa edes lukea paikallisia kirjaimia.

Muutaman päivän Petronas Towereita ihailtuani suuntaan junalla 300 kilometriä etelään Singaporeen, yhteen maailman vilkkaimmista kaupungeista ‒ mittasipa millä mittarilla tahansa. Vasta Singaporen jälkeen kohtaan lopullisen päämääräni ja seuraavan puolivuotisen kotikaupunkini, Taipein.

Ensimmäisen viikon matkasuunnitelma käsittää noin 15 000 kilometriä, viisi eri valtiota ja ainakin viisi erilaista sähköpistokestandardia.