Aasialaistumiseni osa 1 - Kuala Lumpur

Hieman haikein mielin loin lentokoneesta viimeiset silmäykseni Helsinkiin. Mihin olenkaan nyt lähdössä? Miksi teen tämän? Lähes 18-tuntinen lentomatka Helsingistä Frankfurtin kautta Kuala Lumpuriin sujui kuitenkin hyvin. Lennot olivat ajallaan ja jopa laukkunikin löysi perille. Matkan aikana en juurikaan ehtinyt miettiä kaikkea Suomeen jäänyttä, lähinnä keskityin odottamaan tulevaa.

Frankfurt-KL -välin lentoreitti. Malaysia Airlines piti huolen siitä, että riskialueet Ukrainassa, Israel-Palestiinassa ja Syyria-Irakissa kierrettiin mahdollisimman kaukaa.

Vasta astuessani ulos lentokenttäbussista Kuala Lumpurin Pudu Sentralin bussiasemalla (eli keskellä katua), aloin tajuta missä olen ja että olen täällä (Aasiassa) seuraavat puoli vuotta. Ensikosketus Aasiaan oli pienoinen kulttuurishokki: olin tullut paikkaan, jossa jalankulkijoilla ei juuri ole oikeuksia, jokainen sivukuja haisee kompostille ja ilma tuntuu turkkilaiselta saunalta sekä päivällä että yöllä. Tätä kokemusta toki vahvisti myös se, etten ollut kunnolla nukkunut yli vuorokauteen. Käytännössä nukuttuani tiistai-iltapäivästä seuraavaan aamuun, oli seuraava päivä jo paljon otollisempi Aasian valloitukselle.

Kuala Lumpurin must see -nähtävyydet ovat Eurooppalaiselle Petronasin kaksoistorneja lukuunottamatta hyvin tuntemattomia. Kaupunki on kuitenkin lähes seitsemällä miljoonalla asukkaallaan yksi Kaakkois-Aasian solmukohtia ja on kovaa vauhtia nousemassa maailman merkittävimpien kaupunkien joukkoon. Ja siltä se näyttääkin. Muutamaa vanhaa historiallista korttelia lukuunottamatta kaupunki on täynnä toinen toistaan korkeampia liike- ja hotellirakennuksia, joista näyttävimpinä jo todettu Petronas Twin Towers - maailman korkein kaksoistorni - ja KL Tower – yli 400-metrinen radiomasto näköalatasanteella. Kaksoistornien läheisyydessä on suuri joukko suuria ostoskeskuksia täynnä länsimaalaisia muotiliikkeitä, mutta muuten kaupungin katukuvaa hallitsevat kiinalais- ja intialaistyyliset ravintolat ja 7-Elevenit.

Petronas Twin Towers ja KL Tower erottuvat selkeästi muusta kaupungista.

Keskiviikkona kiertelin keskustan laidalla sijaitsevassa kansallispuistossa, jossa oli mm. maailman suurin lintutarha, (hiiri)peurapuisto, observatorio ja kansallinen muistomerkki. Ja pakkohan myös Petronas-tornit oli käydä katsastamassa lähempää. Niiden mahtavuutta voisin kehua loputtomiin, vaikken sisällä ensimmäistä kerrosta ylemmäs päässytkään. Tornithan veivät valmistuessaan vuonna 1998 maailman korkeimman rakennuksen tittelin Chicagon Wilis Towerilta. Tämä sillä kikkailulla, että Petronas-tornien koristeellisten “antennien” voidaan katsoa kuuluvan arkkitehtuuriseen kokonaisuuteen, kun taas Wilis Towerissa antennit eivät kuulu itse torniin, eikä niitä siten lasketa kokonaiskorkeuteen.

Stairway to heaven? Kulku paikalliseen observatorioon ja sen yhteydessä olevaan Heureka-tyyliseen näyttelyyn.

Kansallismonumentti kaatuneiden muistolle.

Petronas Twin Towers. Majesteettinen on ainoa oikea sana kuvailemaan niitä.

Torstaina vierailin reilut 10 kilometriä keskustasta pohjoiseen sijaitsevalla Batu Caves -luolastolla. Luolasto on muodostunut kalkkikivikallioon sen sisällä sijaitsevien vesionkaloiden pikkuhiljaa uurtaessa itselleen lisää tilaa. Luolia vartioi monikymmenmetrinen hindujumala ja yli 200 askeleen portaikko. Kaikille turisteille avoinna ollut valaistu luola oli täynnä hindulaista symboliikkaa ja itse asiassa siellä oli myös kaksi pientä hindutemppeliä. Meinasin saada huudot kun en tajunnut ottaa kenkiäni pois toista temppeliä sisältäpäin ihaillessani. Pientä maksua vastaan pääluolien lisäksi pääsi myös opastetulle kierrokselle pienempään, luonnonvaraiseen Dark Caves -luolastoon. Tuossa noin 2 km pitkässä luolastossa eli arviolta 200 000 lepakkoa, sekä niiden jätösten hyödyntämiseen kehittynyt täysin uniikki ekosysteemi. Kierroksella pääsimmekin vierailemaan vain puolessa luolista, sillä loput oli pyhitetty tutkimuskäyttöön, sillä jopa ihmisten erittämä
hiilidioksidi saattaisi muuttaa ympäristön vähemmän suotuisaksi näille uniikeille hyönteislajeille.

Stairway to another heaven? Kulku Batu Cavesin hindutemppeliluolastoon.

Torstai-iltana ja perjantaina oli taas pilvenpiirtäjien vuoro. Tällä kertaa kohteena oli myös KL Tower, jonne uskalsin näköalatasanteelle asti noin 400 metriin. Näkymät olivat huikeat, vaikkakin äskettäisen sateen johdosta ilma oli melko sumuinen. Loppuhuipennuksen Kuala Lumpurin visiitilleni tarjosi Petronas-tornien näkeminen iltavalaistuksessa. Jo pelkästään sen näkymän takia kannattaa matkustaa toiselle puolelle maapalloa!

KL Tower juurelta kuvattuna.

KL Tower - näkymät huipulta.

Ilta hämärtyy kaksosten ylle.

Entä aasialaistumiseni? Alun shokista selvittyäni jännitys ja turhautuminen alkoi vaihtua mielenkiintoon ja innostukseen. Pienen totuttelun jälkeen nelikaistaisen tien yli pääsee jo alle vartissa, trooppiseen ilmastoon alkaa pikkuhiljaa (hyvin hitaasti) sopeutua ja malai-aksenttisesta englannista alkaa jo saada selkoa. Pienoista ihmetystä tuottaa edelleen ravintolassa syöminen: keskivertoa paremmissakin ravintoloissa pöytään tuodaan haarukka ja lusikka, oli ruoka mikä tahansa ja halvimman pään intialaisravintoloissa paikalliset syövät ruoan kuin ruoan käsin. Onneksi turisteille tarjotaan kuitekin aterimet. Ruoka yleensä on valmiiksi pilkottua tai niin pehmeää, ettei veitselle ole tarvetta, mutten silti käsitä, miksi lusikka on toisena ruokailuvälineenä kätevämpi.

Torstain ruoka, josta tunnistin lähinnä kanapallerot ja banaaninlehdet.

Tätä kirjoittaessa matkaan nyt junassa läpi Malesian maaseudun kohti Singaporea ja vielä suurempaa ihmistiheyttä. On mahtavaa nähdä uusia kaupunkeja ja erilaisia maisemia, mutta toisaalta tekisi jo mieli päästä Taipeihin ja nähdä, mitä aasialiainen arki oikeasti on.

Näkemisiin, KL!

Seuraavia tuntemuksia jakelen Singaporen jälkeen loppuviikosta.