23 syyskuuta, 2014

Opiskelua Taipeissa


  • Noin 30 000 opiskelijaa
  • Maailman 100 parhaan yliopiston joukossa
  • Tutkii laaja-alaisesti lähes kaikkia mahdollisia tieteitä
  • Maan selkeästi menestynein yliopisto
  • Suuri vaikuttaja yhteiskunnassa
  • Pääkampus keskellä pääkaupunkia, lukuisia muita toimipisteitä ympäri maata
Kuulostaako tutulta? Kuvailin nimittäin juuri nykyistä opiskelupaikkaa, Taiwanin kansallista yliopistoa (國立臺灣大學, National Taiwan University, tuttavallisemmin NTU). Mielenkiintoista toki, että kaikki ylläolevat pointit pitävät paikkansa myös Helsingin yliopiston kohdalla.
Yliopiston logo
Ensimmäinen viikko aasialaista opiskelua on nyt takana enkä voi kuin hämmästellä, kuinka tutulta kaikki vaikuttaa. Vaikka olen lähes 8 000 kilometrin päässä kotoa ja täysin uudenlaisen kulttuurin ympäröimä, tuntuu opiskelu hyvin pitkälti samalta kuin Helsingin yliopistossa.

Monivaiheisen kurssivalinnan toisen vaiheen päätyttyä kalenterissani komeili viisi fysiikan kurssia. Mukaan oli vielä tulossa kiinan kielikurssi, sekä mahdollisesti geologian kenttäkurssi. 19 paikallista opintopistettä (vastaa noin 30:tä eurooppalaista). Vaihtostipendin edellytyksenä oli 12 opintopistettä, joten harkitsin työmääräni optimoimista ja jonkin kurssin pudottamista pois. Päätin kuitenkin käydä katsomassa ensimmäiset luennot ja tehdä päätökset vasta sen jälkeen. Viime viikon alussa kurssilistani näytti seuraavalta:
  • Flying Machines: Principle and Practice
  • Fundamental of Soft Matter
  • Fundamentals and Application of Synchrotron Radiation and Neutron Scattering
  • Solid State Physics I
  • Solid State Optical Devices
  • Introduction to Field Geology
  • General chinese
Erojakin Helsingin yliopistoon löytyy. Karkeasti neliökilometrin kokoista
ja muotoista kampusaluetta halkoo 600-metrinen palmubulevardi.
Aloitin siis paikalliset opiskeluni lentämisen perusteista. Kurssin ideana siis ensin käydä läpi, miksi lentokoneet ja muut lentävät härvelit pysyvät ilmassa ja tämän jälkeen lopputyönä rakentaa tällainen lentävä härveli itse. Saa nähdä, miten käy. Kurssi on yliopistolla uusi ja sen vetäjä vaikuttaa olevan siitä todella innoissaan, mikä näkyy myös luennoilla. Vaikuttaa hyvältä kurssilta.

Samaa ei voi sanoa seuraavasta kurssista. Luennoitsija vaikutti hieman pettyneeltä huomatessaan luokassa minut ja toisen vaihtarin ja tajutessaan, että kurssi pitääkin oikeasti luennoida englanniksi. "Ei hätää, selitän kyllä vaikeammat kohdat myös kiinaksi", johti siihen, että 75 % luennosta ja luentokalvoista oli kiinaksi...

Synkrotronisäteilyn ja kiinteän olomuodon fysiikan kurssit vaikuttivat keskenään samankaltaisilta, vaikka jälkimmäinen luennoidaankin erillisen tutkimusinstituutin, Academia Sinican tiloissa Taipein laidalla. Molemmat kurssit vaikuttivat olevan vahvasti tuleville tutkijoille suunnattuja ja esittelykierroksella huomasinkin, että yli puolet opiskelijoista ovatkin tohtoriopiskelijoita. Eipä siinä, onpahan tarpeeksi haastetta.

Solid State Optical Devices vaikutti myös mielenkiintoiselta, vaikka insinööripuolelta onkin. Ensimmäisellä luennolla kuitenkin selvisi kurssin olevan kokonaan kiinaksi, joten kahden käden sormilla laskettavan sanavarastoni turvin en voinut kuin todeta: "Zài jiàn" ja poistua takavasemmalle. Eipähän tarvinnut pitkään pohtia pois jätettävää kurssia.

Geofysiikan kenttäkurssille olin yrittänyt päästä heti ensimmäisessä hakuvaiheessa, mutta kurssi on suosittu, enkä ollut mahtunut mukaan. Viimeinen mahdollisuus oli ensimmäisen luentoviikon päätteeksi tilaisuudessa, jossa jo rekisteröityneet tulivat lunastamaan kurssipaikkansa ja loput paikat menivät ensimmäisinä paikalla olleille. Kävi tuuri ja joulukuussa pääsenkin kiertelemään Taiwanin kaunista saarta geologin kiikareiden läpi.
Kiinalaisen kalligrafian harrastejärjestö esiintyy paikallisella järjestötorilla.
Kiinan kurssia olin jännittänyt ehkäpä eniten. Nopeasti Taiwaniin saavuttuani huomasin, ettei alkukesästä Suomessa suorittamastani kiinan alkeiskurssista jäänyt juuri mitään päähän. Tämä näkyi myös lähtötasotestissä, jonka perusteella aloitin jälleen tyhjästä. En silti usko, että kesän kurssi meni aivan hukkaan. Toivon pystyväni nyt opiskelemaan tehokkaammin, kun osa asiasta on jo tuttua ja voin keskittyä enemmän ongelmakohtiin. Ehkäpä osaan tammikuussa jotain muutakin kuin esitellä isoäitini.

Yleisesti ottaen ensimmäinen opiskeluviikko meni siis hyvin. Vaikeaselkoisesta ilmoittautumishärdellistä huolimatta pääsin juurikin niille kursseille, joille halusinkin ja uskon jopa hyötyväni niistä kaikista - osalla saanen jopa suoraan korvata kursseja Helsingissä. Hieman olen ihmetellyt kotitehtävien poissaoloa (vaikkakin useimmilla kursseilla niiden painoarvo on 10-20 %), sekä kurssien vahvaa painottumista käsitteisiin, matematiikan kustannuksella. Omissa kuvitelmissani olin juurikin ymmärtänyt aasialaisen fysiikan opiskelun paljolti kaavojen ja numeroiden ulkoa opetteluksi. Tämän suhteen näytän siis erehtyneen pahasti, mutta onneksi positiivisella tavalla.

Toisen opiskeluviikon alun kruunasi kollokviossa esiintynyt,
grafeenin tutkimuksesta Nobelilla palkittu Andre Geim.
On täällä opiskelun lisäksi myös opiskeluelämää. Lukuisten kerhojen lisäksi erilaisia retkiä ja muita vapaa-ajanviettomahdollisuuksia näyttää riittävän joka lähtöön. Niistä lisää ensi kerralla...

Auringon laskiessa Taipei, sekä sen kuuluisin maamerkki, Taipei 101 heräävät eloon.
Kuva "elefanttivuorelta".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti