Viikonloppu geologina

Hupsista, edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo lähemmäs kaksi kuukautta. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua huimasti, mutten vain syystä tai toisesta ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä. Taiwanin tutkimusmatkat ovat sisältäneet mm. tutkimusmatkat Etelä-Taiwanin "Hawaijiin", Kentingiin sekä Itä-Taiwanin helmeen, Hualieniin ja Tarokon rotkoon. Näistä reissuista satte kuitenkin tyytyä vain kuviin. Tässä kirjoituksessa keskityn geologiaan. Aloitan oppitunnilla Taiwanin lähihistoriasta (sisältäen viimeiset 10 miljoonaa vuotta).

Kenttäkurssin ryhmä: Antti, 涵霄, 格君 ja allekirjoittanut.

10 miljoonaa vuotta sitten Taiwanin saarta ei ollut. Kaikki, mitä nyt näen ympärilläni oli vain merenpohjaa - tai sen alla. Taiwan sijaitsee geologisesti harvinaisen mielenkiintoisessa kohdassa, jossa Euraasian ja Filippiinien mannerlaatat törmäävät. Törmäys alkoi noin 10 miljoonaa vuotta sitten - ja jatkuu edelleen. Törmäyskohdan maa alkoi puristua kasaan ja kohoata ylöspäin, synnyttäen Taiwanin saaren.

Erityisen mielenkiintoisen Taiwanin saaresta tekee se, että laattojen törmäys saaren alla ei ole suoraviivainen, vaan tekee mutkan juuri saaren kohdalla. Koillispuolella Filippiinien mannerlaatta työntyy Euraasian laatan alle, kun taas etelässä tilanne on päinvastainen. Molemmat törmäyskohdat nostavat merenpohjaa nopeasti kohti pintaa, jolloin uusia saaria syntyy sauman kohdalle. Lähitulevaisuudessa (seuraavat 10 miljoonaa vuotta) sekä Taiwanin ja Japanin että Taiwanin ja Filippiinien välille syntyy jatkuva ketju pieniä saaria.

Törmäyskohdan kaarevuudesta seuraa montakin kiinnostavaa seikkaa. Pohjoisosan törmäys alkoi aikaisemmin, joten Kravun kääntöpiirin pohjoispuoliset vuoret ovat vanhempia ja pikkuhiljaa uppoavat takaisin mereen Filippiinien laatan mukana.  Etelässä törmäys on tuoreempi. Maa nousee nopeasti (3 mm vuodessa) synnyttäen uusia vuoria sitä mukaan kuin pohjoisosan vuoret laskevat pinnan alle.

Saarta halkoo kaksi vuorijonoa: keskusvuoristo ja rannikkovuoristo. Keskusvuoristo (kuvassa vaaleansininen) on Euraasian mannerlaatan itäisimpiä kohtia ja nousee ylös "puskutraktori-ilmön" ansiosta. Vuoriston korkein kohta, 玉山 / Yù Shān, "Jade-vuori" (3 952 m) on samalla koko itäisen Aasian toiseksi korkein huippu. Lähes kaikki asutus saarella on keskittynyt keskusvuoriston länsipuolen tasangoille, erityisesti Taipein, Kaohsiungin ja Taichingin miljonakaupunkeihin. Saaren itäisin reuna kuuluu FIlippiinien mannerlaattaan, joka Euraasian laattaan törmätessään nousee ylös muodostaen rannikkovuoriston (kuvassa vaaleanpunainen). Tämä rannikkovuoristo laskee mereen hyvin jyrkästi, tarjoten siten henkeäsalpaavat maisemat rannikkoajelulle.

Suoraan mereen laskeva rannikkovuoristo saaren itärannikolla Hualienin lähellä.

Tämän kaiken siis opin geologian kurssilla, joka viime viikonloppuna huipentui kenttätutkimukseen saaren eteläisimmissä osissa Hengchungin niemellä. Kenttäkurssi kesti perjantaista maanantaihin. Loputtomalta tuntuneen bussissa istumisen jälkeen tutkimuskohteita olivat muide muassa:

Maanjäristysmuseo vuoden 1999 kohtalokkaan maanjäristyksen tapahtumispaikalla. Maanjäristyksen seurauksena syntyi kilometrien pituinen siirroslinja, jonka korkeusero vaihtelee 3-10 metrin välillä. Siirroslinjan tielle osui mm. pato, koulu ja urheilukenttä.

Vuoden 1999 maanjäristyksen tielle osuneet koulu ja urheilukenttä. Kuriositeettina: juoksuradan venyneistä viivoista geologit saavat harvinaisen tarkkaa tietoa siirroksen suunnasta ja suuruudesta.

Lähes kuivuneen joen pohja, josta löytyi lähes kaikkia saarelle tyypillisiä kivityyppejä keskus- ja rannikkovuoristoilta kulkeutuneina.

Joen pohjan yleisin kivilaji oli hiekkakivi, mutta myös tuliperäisiä, metamorfisia ja muita sedimenttikiviä löytyi joen kuljettamana.

Muinaisen laguunin pohja, täynnä fossiileja.

Tunnin fossiilinmetsästyksen tulos: 20 erilaista fossiilia.

Hiekkakivimuodostelmia sekä rannikolla että sisämaassa.

Hiekkakiveä myrskyisällä rannikolla, sekä aurinkoisessa sisämaassa.

Kerrostunutta hiekkakiveä.

 Vasta äskettäin maankohoamisen johdosta merestä nousseet kuolleet korallit, eli kalkkikivet.

Aikaisemmin mainitsemani puskutraktori-ilmiö selkeänä pienemmässä mittakaavassa: oikealta työntyvä maa nousee tasaisesti, kunnes saavuttaa huippunsa törmäyskohdassa ja laskee jyrkästi mereen.

Hengchunin niemeä Guangshanin kukkulalta tiirailtuna.

Kenttäkurssi oli erittäin antoisa, en sitä valitessa osannut aavistaa Taiwanin olevan näin geologisesti(kin( ainutlaatuinen kohde. Tuskin koko Euroopasta (Islantia lukuunottamatta) löytyy yhtä paljon geologisesti kiinnostavia kohteita näin pienellä (hieman Tanskaa pienemmällä) alueella. Kiinnostavuutta lisää myös se, että pohjoisten ja eteläisten osien vuoristojen ikäerot antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella vuorten elinkaarta ja kehittymistä usean miljoonan vuoden mittakaavalla.

Olisi ollut hyödyllistä käydä kurssi jo heti lukukauden alussa, jolloin olisi voinut aivan uusin silmin tarkastella muitakin Taiwanin pinnanmuotoja - etenki Tarokon rotkoa, josta nyt jäi käsiin vain kasa kuvia ja paljon kysymyksiä geologiasta.

Oli siis todella avartava kokemus viettää viikonloppu geologin silmin ja kurssista on varmasti iloa myöhemmin myös Taiwanin ulkopuolella, kun osaa paremmin arvailla maanmuotojen syitä. Tällä osaamismäärällä kuitenkin tuntuu, että minkä tahansa muodostelman voi selittää monin eri tavoin ja oma mielipide muodostelman syntymekanismista voi heittää montakin kertaa kuperkeikkaa lyhyen keskustelun aikana. Maanantai-iltana, kotikonnuille palattuamme, kaivoinkin kiinteän olomuodon fysiikan oppikirjan esiin ja mieluusti integroin itseni takaisin fyysikoksi.