Joulun aikaa Taiwanissa

7. tammikuuta 2015. Eilen kalenterini ilmoitti minulle loppiaisesta. Joku siis loppui, mutta mikä? Edellisestä sanailustani on taas ehtinyt vierähtää jo kolmisen viikkoa. Tähän väliin jäi käytännössä kokonaan aika, joka Suomessa tunnetaan joulun aikana.

Olen kerran aikaisemmin viettänyt joulua Pohjoismaiden ulkopuolella, mutta sekin oli syvän katolilaisessa Chilessä. Tämänkertainen kokemukseni talvipäivänseisauksen vietosta ei-kristityssä maassa poikkesi siis suuresti kaikesta aikaisemmasta. En yleensä ole kovin kummoinen jouluihminen, joten olin jopa tyytyväinen saadessani hyvän tekosyyn välttää kaikki jouluviikkojen hössötys ja kiireily.

Yllätyin kuitenkin siitä, että joulu loppujen lopuksi näkyi selkeästi myös täällä katukuvassa. 7-eleveneissä raikasivat joululaulut (välillä englanniksi, välillä kiinaksi), krääsäkaupat täyttyivät joulukoristeista ja yllätinpä eräänkin joulupukin suoristelemassa pukinpartaansa toimistotalon tuulikaapissa.

  

Jouluaatto. Pakko se oli uskoa, kun
opettajakin sen taululle kirjoitti.

  

Hieman epäluonnollinen ja erittäin
häiritsevästi vilkkuva joulukuusi
dormin aulassa.

Jotain tunnelmasta kuitenkin puuttui. Suomen joulussa pidän eniten siitä jouluaaton ja uudenvuoden välisestä hiljaiselosta, kun läpi päivän yövaatteissa loikoilu on kerrankin sallittua. Täällä siitä ei ollut tietoakaan. Päivät täyttyivät tavalliseen tapaan luennosta ja (lukukauden loppupuolella lähes joka kurssille tyypillisistä) projekteista. Jouluaaton aamuna sentään kiinan opettaja tarjosi paikallisia talviherkkuja ja puolet tunnista käytettiin kiina-aiheisen monopolimuunnelman parissa.

Sen sijaan joulun aikaan mahtui monta mahtavaa illanviettoa loistavassa seurassa, jotka eivät olisi Suomessa kovinkaan helposti onnistuneet niinä päivinä. Oli paikallisen vaihtarijärjestön jouluillallista, joulutunnelman virittelemistä suomalaisporukassa ja oikeaa taiwanilaista kotiruokaa (todella harvinaista) sekä lahjanvaihtoa talvipäivänseisausta juhlistaessa.

Kaiken kruunasi kuitenkin sitsit. Marraskuussa jo äänihuulia alkoi laulattaa ja vanha järjestöaktiivi halusi päästä järjestämään pitkästä aikaa kunnon pirskeitä. Niinpä päätimme suomalaisporukalla järjestää sitsit. Haasteita oli monta: mukana vain viisi järkkääjää, joista yksi ei ollut aiemmin sitsannut; kunnollisen sitsitilan ja keittiön pohtimiseen piti käyttää aikaa ja jostain piti vielä saada sitsaajatkin. Kaikki meni kuitenkin yllättävän helposti, yliopiston ja vaihtarijärjestön (nimeltään ISIS...) hallinnoima monitoimitila osoittautui täydelliseksi sitsipaikaksi ja sisälsi jopa pienen keittiön. Ruoat suunniteltiin huolella niin, että ne olisi mahdollista valmistaa tarjotuilla välineillä, eli riisikeittimillä, mikroilla ja grilliuuneilla.

Sitsien lauluvihko, jonka kannesta tarkkasilmäisimmät löytävät myös ruokalistan.

Budjettia oli yllättävän hankala arvioida, sillä vaikka hintataso yleisesti on Suomea selkeästi halvempi, ovat jotkut perustuotteet, kuten maito, yllättävän kalliita täällä. Päätimme rajoittaa osallistujamäärän 30 henkeen, jottei työmäärä kasvaisi liian suureksi. Osallistujia vaikutti aluksi tulevan nihkeänlaisesti, mutta kovan mainostuksen ja hypetyksen seurauksena halukkaita olisi lopulta ollut jopa selkeästi enemmän kuin pöytäpaikkoja.

Haasteitakin silti riitti. Saimme jännittää ISIS:n kanssa hoidettua tilavarausta sitsipäivän aamuun asti, jolloin olimme jo päättäneet mennä paikalle, olipa varausta tai ei. Kiireen välttämiseksi hoidimme kauppareissun ja aloitimme ruokien valmistuksen jo sitsejä edeltävänä päivänä. Porkkanalaatikot ja lihamurekkeet saatiin kyllä nopeasti kasaan, mutta loppuilta menikin odotellessa, sillä dormeilta löytyi ainoastaan yksi tarpeeksi suuri grilliuuni ruokien paistamiseen. Lopputuloksena kyseinen uuni oli täydellä teholla lähes 12 tuntia, aina aamuyön tunneille saakka.

Ennen sitsien alkua ilmassa oli pientä paniikkia liittyen mm. riisipuuron valmistumiseen, pöytien kattamiseen ja pääruoan lämpimänä pitämiseen. Loppujen lopuksi kaikki sujui kuitenkin erittäin hyvin. Ruokaa riitti jopa santsikierroksiin ja itseäni laulunjohtajana lämmitti, kun saksalaiset ja ranskalaiset uskaltautuivat toivomaan omia laulujaan lauluvihkon ulkopuolelta. Joissain lauluissa tosin sain olla lähes yksin äänessä...

Vaikka teemaa ei virallisesti ollutkaan, sitsien yleisilme oli jouluisahko.

Osoittautui, että suunnittelemamme 10 euron ruoka- ja juomabudjetti henkeä kohden oli selkeästi yliarvioitu. (Suomessa tyypillisesti 12 euroa.) Laskimme osallistumismaksua 7,5 euroon ja silti pelivaraa jäi niin paljon, että pää- ja jälkiruoan välissä emäntämme kävivät alakerran FamilyMartista noutamassa ainekset yllätysbooliin.

Sitsien jälkeen vuorossa olikin pian uusivuosi. Uudenvuodenaattoaamuna oli kuitenkin matkattava 100 kilometrin päähän laboratoriokierrokselle Taiwanin synktrotronille. Kierros oli mielenkiintoinen ja sisälsi mm. harvinaisen vierailun tyhjään synkrotronihalliin (uusi synkrotroni ja mittausasemat käynnistyvät tämän vuoden aikana).

Vanha ja uusi synktrotroni. Molemmat pyöreitä rakennuksia. Toinen täynnä mittalaitteita, toinen lähinnä rakennustyömaata.
Uusi synkrotroni tulee olemaan yksi Itä-Aasian kalleimmista koneista.

Uudenvuoden kohokohta oli Taipei 101 -pilvenpiirtäjän ilotulitukset, joiden takia kaupungin keskusta täyttyi miljoonista vierailijoista. Emme omalla porukallamme halunneet änkeä tungokseen, vaan tyydyimme ihailemaan tulituksia kauempaa. Koska omista kuvauksista ei tullut mitään, ohessa ammattilaisen näkemys.

Suosittelen koko näytön kuvaa ja Full HD -laatua.

Kiitoksia vuodesta 2014 (tai 103, kuten täällä päin sanotaan) ja toivotan kaikille seuraajille mahtavaaa jatkoa vuodelle 104! 

Loppiaisena viimeistään havahduin siihen, että Taiwanissa oleskeluni loppuu puolentoista viikon päästä. Vielä on paljon nähtävää (ja miljoona kurssityötä/tenttiä tehtävänä), joten enköhän saa aikaiseksi vielä ainakin yhden päivityksen tältä "bataattisaarelta".