再見

Ohi on! Vaikkei tällä kertaa päiviä tarvinnut laskeakaan, hyvä kun viimeistä kertaa metroon noustessa tajusi, että tämä on nyt tässä. Viimeiset pari viikkoa oli aikamoista tykitystä. Lukuisten lopputenttien ja esitelmien lisäksi ohjelmaa riitti kerrakseen vielä kokemattomien nähtävyyksien ja ihmisten hyvästelyjen parissa.

Taiwan jäi eilen taakse ja kirjoittelen tätä nyt Vietnamin suurimmasta kaupungista, Ho Chi Minhista (tai Saigonista, kuten monet paikalliset sitä edelleen kutsuvat). Nyt on vuorossa elämäni pisin kotimatka Vietnamin, Kambodzan, Thaimaan ja Ruotsin kautta. Siitä ja vaihtojakson loppukatsauksesta kerron joskus myöhemmin. Nyt keskityn Taiwanin viimeisiin muistoihin.

Vasta pari viikkoa sitten pääsin kokemaan nähtävyyden, jota olin odottanut jo pitkään ennen matkalle lähtöä, Taipei 101:n. Tuo 509 metriä korkea pilvenpiirtäjä oli maailman korkein rakennus välillä 2004-2010 ja kuuluu edelleen tämän kategorian top 10:een.

Elephant Mountainilta kuvattu Taipei 101 erottuu selkeästi kaupungin muusta siluetista.

Rakennus on (yllättäen) Taipein suosituimpia nähtävyyksiä, joten olin kuullut kauhutarinoita pitkistä hissijonoista. Olin siis odottanut vapaata arki-iltapäivää, jolloin myös sää olisi kirkas. Pikkuhiljaa kuitenkin päivät vähenivät ja koska halusin ehdottomasti vierailla ylhäällä, oli pakko tyytyä hieman vähemmän täydelliseen säähän. Olin laskelmoinut meneväni hyvissä ajoin, jotta ehtsin mahdollisen jonotuksenkin jälkeen näkemään auringonlaskun. Maanantai-iltapäivänä tornissa ei kuitenkaan ollut paljoa ruuhkaa ja pääsinkin ylös käytännössä heti, auringonlaskuun oli vielä muutama tunti.

Vaikka aamulla oli ollut hyvä sää, näytti iltapäivä ikävän pilviseltä ja sumuiselta. Silti ensimmäiset silmäykset 400 metrin korkeudella sijaitsevalta näköalatasanteelta saivat minut haukkomaan henkeä. Usvan keskellä häämöttävä Taipei näytti joka suuntaan loputtomalta talomereltä. Hetken tiirustelun jälkeen alkoi seasta erottua tuttuja rakennuksia: dormien viereinen Taipower Building, NTU Sports Centerin valkoinen katto, Taipei Arena, Miramar Ferris Wheel, Nangang Technology Park ja Elephant Mountain.

Ällistyttävän upeaksi näkymä muuttui kuitenkin auringon alkaessa lähestyä horisonttia. Yhtäkkiä pilvipeiton reuna tuli näkyviin ja viimeiset auringon säteet valaisivat Taipeita erittäin taiteellisesti.

Näkymä luoteeseen. Alussa näkymä oli jopa aavemainen, mutta väistyvä pilvipeite teki siitä taiteellisen. Kaupunki vain jatkuu ja jatkuu... Vasemman 

Näkymä itään. Laskevan auringon valaisemat rakennukset näyttivät ällistyttävän upeilta. (Huom Taipei 101:n varjo!)

Lopulta päädyin olemaan ylhäällä kolme tuntia. Koko rahan edestä siis! Oli myös uskomatonta todeta, että vaikka Taipei 101:n viisi ensimmäistä kerrosta koostuvat yhdestä maailman kalleimmista ostoskeskuksesta, saa rakennuksen alta normaalia ravintolaruokaa muutamalla eurolla (tai Michelin-ravintolasta parilla kympillä).

Tenttien lomassa viimeisten viikkojen ohjelmaan kuului myös monia illallisia ja illanistujaisia loistavassa seurassa. Viimeisiin vierailukohteisiin lukeutuivat muiden muassa Taipein satamana toimiva Keelungin kaupunki, sekä historiallinen Pingxi-rautatielinja. Viimeisenä kohteena lähtöpäivän aamuna oli Elephant Mountain (ensimmäinen kuva). Sää ei ollut yhtä täydellinen kuin kuvassa, mutta vuorelle kapuaminen oli silti juurikin oikeanlainen jäähyväinen Taipeille ja muulle Taiwanille.

Taipei jäi taakse hieman kaksijakoisin mielin. Toisaalta oli mukava lähteä taas reissun päälle ja muutaman viikon päästä Suomeen, toisaalta kokonainen vuosikaan tuskin olisi ollut liikaa. Vielä jäi paljon nähtävää Taipeihinkin, puhumattakaan muusta Taiwanista tai Itä-Aasiasta. Aivotkin alkoivat pikkuhiljaa tottua kiinalaisiin merkkeihin, kun niistä aina muutaman sieltä täältä tunnisti.

Vasemmalla Keelungin satamakaupunkia, oikealla Pingxi-linjan varrella sijaitseva "Taiwanin Niagara".

Ainahan on hyvä jättää jotain seuraavaan kertaan, sillä totisesti toivon, ettei tämä jäänyt viimeiseksi Taiwanin visiitiksi.